Tuskaa vai ei?

Mistähän sitä taas alottaisi... Tekemistä on mutta mitään ei saa aikaan. Kuulostaako tutulta?

Noh, viikonlopun saldona oli IB:n tekemisen sijasta leffailta kaverin kanssa. Miulle tuli vähän kiire hommata leffat viikon varoitusajalla, joten lauantaiaamuna käväisin pikapikaa Tonilta muutaman leffan joita itse en ollut nähnyt. Kouraan tarttui The Eye ja Tonin tylsyysvaroituksista huolimatta Wishing Stairs.

The Eye oli ihan hyvä pätkä. Se kertoi sokeasta naisesta, joka sai uudet silmät leikauksessa ja alkoi nähdä kuolleita sekä kummallisia painajaisia. Leffan jaksoi katsoa alusta loppuun, mutta mietittiin, että  olisi toiminut ehkä paremmin draamana. Kauhuelementtejä kyllä oli, mutta ne vaikuttivat aika teennäisiltä ja eivät sopineet kovin hyvin yhteen elokuvan draamaelementtejen kanssa. Sanoisin tässä tapauksessa että joko tai. Yhessä nää molemmat eivät oikein toimineet.

Wishing Stairs... Sanotaanko että olisin kerrankin voinut kuunnella varoituksia elokuvan tylsyydestä. Rupesin miettimään olenkohan ikinä nähnyt näin huonoa kauhuleffaa. Siis oikeesti. Juonesta ei saanut sitten millään otetta ja koko aikana ei tullut yhtään oikeesti pelottavaa kohtausta. Mietti vaan pitäisköhän tässä nyt itkeä vai nauraa. Visuaalisuus oli elokuvan ehkä ainoa hyvä puoli, joten sen takia sen jaksoi katsoa loppuun. (Tuskalla sekin, mutta kuitenkin.) Traumoja kyllä jäi, kun elokuva kokonaisuudessaan oli niin WTF. Katsokaa itse ja todetkaa.

Maailman huonoin kauhuleffa?

Huomenna sitten alkaa lukiojakso. Jee. Melkein jopa kiinnostaa. Tähän jaksoon meillä on vaan 4 kurssia valittuna + itsenäinen yhteiskuntaoppi kolmonen. Jääpähän ainakin enemmän aikaa tehdä IB:tä, kun nuo deadlinet lähestyy uhkaavasti päivä päivältä. Halusit tai et.

Niin ja mie vaihdoin blogin ulkoasun vähän pirteämpään. Pitää ylläpitää positiivistä asennetta, jotta jaksaa rääppiä jouluun asti hajoamatta (pahemmin). Ja nyt lupaan pitää tän blogin hengissä koko loppuvuoden ajan!